Huhut turpeen kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja

Kuiviketurpeen loppumisesta ei tarvitse olla huolissaan vuosikymmeniin.

Kun lukee julkista keskustelua mielipiteitä jakavasta aiheesta, on helppo eksyä väitteiden ja vastaväitteiden viidakkoon ja unohtaa, mistä alun perin puhuttiin. Varsinkin, jos hämmennystä pyritään lisäämään tarkoitushakuisella väärän tiedon levittämisellä ja käsitteiden sekoittamisella. Näin on käynyt viimeaikaisessa turvekeskustelussa.

On siis syytä muistuttaa, että suunnitelmat alasajosta eivät koske turpeen käyttöä kokonaisuudessaan, vain turpeen energiakäyttöä. Kuiviketurpeen loppumisesta ei tarvitse olla huolissaan vuosikymmeniin.

Jo sana ”turve” herättää monissa intohimoja, mutta suhtautuminen siihen riippuu asiayhteydestä ja osin myös taustatiedon määrästä. Moni saattaakin kritisoida turpeen polttoa energiaksi mutta tuskin vastustaa sen käyttöä eläinten hyvinvointia edistävänä kuivikkeena, joka vieläpä kiertotalouden periaatteiden mukaisesti soveltuu käytön jälkeen maanparannusaineeksi. Ja kuinka moni kotimaista tomaattia lautaselleen vaativa ymmärtää, että ilman kasvuturvetta puutarhatuotanto Suomessa käytännössä loppuisi?

Turpeen eri käyttötarkoitukset liittyvät kuitenkin sikäli toisiinsa, että kaikkien edellytyksenä on sama turvetuotantoa varten avattu suo, jonka eri kerrokset soveltuvat kuivikkeeksi, kasvuturpeeksi ja energianlähteeksi. Syy perustaa tuotantoyksikkö on kuitenkin aina ollut viimeksi mainittu, siis turpeenpoltto, ja loput käyttökohteet ovat hyödyllisiä sivutuotteita. Pelkästään jo avatuilta soilta riittää kuiviketurvetta ainakin vuoteen 2050 riippumatta siitä, mikä on turpeen energiakäytön kohtalo. Kustannustason kannalta on toki ihanteellista, mitä monipuolisemmin turvetta hyödynnetään samoilla kiinteillä kustannuksilla.

Kuiviketurvetta siis riittää, ja sen edullisuus kestää jopa pienen tuotantokustannusten nousun aiheuttaman hintapaineen. Entä vaihtoehdot? Mitä vähemmän turvetta käytetään energiaksi, sitä kovempi kysyntä myös kutterinlastulla on energiakäyttöön. Sen saatavuus on siis rajallinen ja hinta matkalla ylöspäin. Olki taas ei sovellu kaikille eläintiloille, ja sen saatavuus vaihtelee runsaasti. Synteettiset kuivikkeet puolestaan ovat tulevaisuuden mahdollisuus, joka ei vielä ole realisoitunut.

Eläintilallisen pitää tehdä parhaat ratkaisut saatavilla olevan tiedon perusteella. Jos tuotantotiloja pitää uudistaa, suunnitelmien pitää perustua kuivikeratkaisuun, jolla on jatkuvuutta. Turve on edelleen turvallinen valinta. Sen saatavuutta voi pitää investointien pohjana, ja sitä uskaltaa tilata luottaen toimituksien saapuvan ajallaan.

Ari Huunonen
Johtaja, Vapo kuivikkeet