Myös kuivituksessa puhtaus on puoli ruokaa

Kuivituksen tarkoitus on huolehtia eläimen puhtaudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista. Kun puhutaan tuotantoeläimestä, tähän yhtälöön on lisättävä vielä elintarviketurvallisuus ja teuraan hinnanmuodostus. Siksi kuivikkeiden saatavuus ja hinta vaikuttavat paitsi eläinten elinolosuhteisiin, myös tuottajien työpaikkoihin ja jokaisen suomalaisen sekasyöjän elämään.

Suomessa tuotantoeläinten hygienian taso on yleisesti hyvällä tasolla, ja on kaikkien etu, että se myös pysyy siellä. Kuivitus on yksi tähän vaikuttava tekijä mm. karsinatyypin, eläintiheyden, ilmanvaihdon, ruokinnan ja siivouksen ohella. Mitään näistä ei voi laiminlyödä, vähiten yleistä ammattitaitoa, mutta jos kuivikkeesta pihistellään, sitä ei voi korvata millään muilla toimilla.

Puhtaus on terveydelle tärkeä

Puhtaus on tärkeää paitsi juuri nyt eläinten hyvinvoinnin kannalta, myös pidemmällä aikavälillä sekä eläinten että ihmisten terveyden kannalta. Terveitä eläimiä ei tarvitse lääkitä antibiooteilla, ja Suomi onkin harvoja maita, joissa broilereita kasvatetaan kokonaan ilman antibiootteja. Tilanne on hyvä myös muiden tuotantoeläinten kohdalla. Ja hyvä niin, sillä antibioottiresistenssi on monessa maassa merkittävä uhka sekä eläinten että ihmisten terveydelle.

Hyvä mittari eläinten puhtaudelle on eläinten tarkastaminen teurastamoilla. Lantaisuus on elintarvikehygienian kannalta merkittävä riskitekijä, sillä likaisesta eläimestä voi siirtyä epäpuhtauksia lopputuotteeseen. Suomessa tilanne on tässä suhteessa erittäin hyvä: Vain harvoilta tiloilta tulee edes yksittäisiä lantaisia teuraita, ja näiden kokonaisosuus on vain n. 0,5 %. Lantaisesta eläimestä kasvattajalle koituva sakko on 10 %, mikä luonnollisesti kirpaisee – mutta eläinten puhtaus on myös rahallista arvoansa merkittävämpi kunnia-asia.

Kohtuullinen hinta vaatii toimenpiteitä

Tilanne on siis Suomessa monessa suhteessa hyvä, mutta emme voi tuudittautua siihen, että se pysyy samanlaisena ilman työtä. Venäjän toiminnan ja maamme turvepolitiikan yhteisvaikutuksesta kuivikepula on karua todellisuutta, ja ennen kuin kuivike konkreettisesti loppuu, sen hinta nousee. Kuivitus on eläintiloille merkittävä menoerä, ja sen osuus tuotannon kuluista on viiden prosentin luokkaa.

Noin vuosikymmen sitten kuiviketurpeen hinta nousi rajusti ja äkillisesti, mikä ajoi tuottajat ahtaalle. Jottei vastaava toistuisi, toimenpiteet kuivikkeiden saatavuuden ja hinnan pitämiseksi kohtuullisena ovat nyt tärkeitä. Näin varmistamme, että meillä on jatkossakin hyvinvoivia eläimiä ja ihmisiä, jotka voivat luottaa kotimaisten elintarvikkeiden puhtauteen. Tämän lisäksi meillä on asuttu maaseutu, joka työllistää suomalaisia.

Oikea määrä kuiviketta oikeaan aikaan

Kuivitus on siis osa yhtälöä, joka tuottaa hyvinvointia niin eläimille kuin ihmisellekin. Kun puhutaan kuivituksesta, se tarkoittaa luonnollisesti onnistunutta kuivitusta, jossa kuivike on käyttötarkoitukseensa sopivaa ja sitä käytetään oikea määrä. Myös kuivikkeen saatavuus läpi kuivituskauden on oleellista. Moni kuivike johtaa hyvään lopputulokseen oikein käytettynä, ja jos kysyy usealta eläintenpitäjältä, saa useita vastauksia kuivikkeiden keskinäiseen paremmuuteen. Imukyky, antibakteerisuus, patjoittuminen, lämpöarvo, jäätymättömyys, kantavuus, siivouksen helppous ja uudelleenkäyttö maanparannuksessa ovat esimerkkejä ominaisuuksista, joilla kuivikkeita voi arvioida.

Juuri nyt, kun puuaines käytetään pitkälti energiantuotannossa, turve ja olki ovat merkittävimpiä käytössä olevia kuivitusratkaisuja, ja oljen suhteen haasteen muodostaa se, että siellä missä viljellään viljaa, ei niinkään kasvateta karjaa. Voikin sanoa, että kokonaisuuden kannalta kuiviketurpeen kohtuuhintainen saatavuus nyt ja lähivuosina on täysin välttämätöntä sekä eläinten hyvinvoinnin että kotimaisen ruoantuotannon kannalta.

Vapo toimittaa turvetta edelleen koko maahan. Kuljetusmatkat ovat paikoin hieman pidentyneet, joten ennakoimalla tarpeen ja tilaamalla ajoissa kasvattaja voi taata kuivikkeensa riittävyyden.

Tätä artikkelia varten on haastateltu Atrian eläinlääkäriä Tuomas Hervaa ja Ruokaviraston eläinlääkäriä Miia Kytölää.