Tuore suomalainen tutkimus kuivikevalinnan vaikutuksista hevosten hengitystieterveyteen

Suomalaisen eläinsuojelutoiminnan edelläkävijä T. K. Forstén kirjoitti jo vuonna 1914 kirjassaan Eläinystävällisiä neuvoja työhevosen hoidossa seuraavaa: ”Turvepehku on paras kuivike. Se ottaa virtsan parahiten talteen. Se antaa eläimelle miellyttävän vuoteen; se imee itseensä kaikki kaasut, joten ilma on aina puhdasta”. Tuore väitöstutkimus todistaa, että hän tiesi, mistä puhui.

Hevosten astma on krooninen hengityselinsairaus, jota sairastaa pohjoisella pallonpuoliskolla jopa 10–20 prosenttia aikuisista hevosista. Sairauden lievissä muodoissa selviä oireita ei välttämättä havaita, mutta hevosen suorituskyky voi olla alentunut. Vakavissa muodoissa hevonen puuskuttaa ja yskii. Oireet johtuvat alahengitysteissä olevasta tulehdusreaktiosta, josta seuraa liman erityksen lisääntyminen, hengitysteiden ahtautuminen ja myöhemmin uudelleenmuotoutuminen.

Sairauden synnyn taustalla ovat usein homeiden ja pölyn kaltaiset hengitysilman pienhiukkaset. Meillä Suomessa hevoset viettävät perinteisesti pitkiäkin aikoja sisällä karsinoissaan, joten tallin ilmanlaadulla on tärkeä rooli astman ennaltaehkäisyssä. Myös tallilla aikaa viettävät hevosharrastajat ja siellä työskentelevät ammattilaiset altistuvat ilman epäpuhtauksille, joten tallin ilmanlaatu vaikuttaa suoraan myös ihmisten terveyteen.

Tutkimuksessa oli mukana 32 hevosta ja viisi suomessa yleisesti käytössä olevaa kuivikemateriaalia

Heinän laadun merkitystä hevosten hengitystieterveyteen on selvitetty paljonkin, mutta kuivikemateriaalin vaikutuksista on tiedetty vähemmän. Asiaan saatiin muutos, kun hevosten sisätautien erikoiseläinlääkäri Jenni Mönki Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta tutki väitöskirjatyössään kuivikemateriaalien vaikutuksia hevosten hengitystieterveyteen.

Tutkimuksessa oli mukana 32 tervettä, aikuista hevosta. Tutkimusjakso alkoi syyskuussa 2018 ja päättyi toukokuussa 2019. Sitä ennen hevoset olivat olleet ulkona kesälaitumella.

Hevosia pidettiin Ypäjän Hevosopistolla omissa 3 x 3 m kokoisissa karsinoissaan. Karsinat siivottiin päivittäin: ulosteet ja märät materiaalit poistettiin ja tilalle laitettiin vastaava määrä puhdasta kuiviketta.

Eläinten ruokinta ja muut rutiinit pidettiin mahdollisimman vakioina tutkimusjakson ajan. Hevoset olivat sisällä tallissa noin 18 tuntia ja ulkona hiekkatarhassa noin 3–4 tuntia vuorokaudessa. Lisäksi niillä ratsastettiin maneesissa noin 2–3 tuntia päivittäin lukuun ottamatta näytteenottopäiviä.

Tallin henkilökunta sekä hevosten kanssa työskentelevät hevosalan opiskelijat seurasivat hevosten kliinistä tilaa päivittäin. Kaikki merkit yskästä tai nenän vuotamisesta kirjattiin ylös. Myös tallin lämpötilaa, kosteutta ja ammoniakkipitoisuutta sekä kuivikkeista muodostuvan pölyn määrää mitattiin. Tutkimus oli kolmiosainen. Testatut kuivikemateriaalit olivat muoviin pakattu turve, kutteri, puupelletti, olkipelletti sekä aumaturve, joista kutakin testattiin 35 päivän ajan. Jokaisen kuivikejakson jälkeen hevosilta otettiin alahengitystienäytteet (trakealimanäyte ja keuhkohuuhde). Näytteistä tehtiin sytologinen tutkimus, jossa tutkittiin tulehdussolujen suhteellisia osuuksia. Näytteiden analysoinnissa tehtiin myös yhteistyötä veren rasvoja tutkivien yliopiston lipiditutkijoiden kanssa. Rasvat eli lipidit eivät ole elimistössä pelkkä energianlähde, vaan eri lipidit muodostavat suurimman osan solukalvoista sekä useista elintärkeistä tulehdusvälittäjäaineista. Tutkimuksessa käytettiin massaspektrometriaan perustuvaa tekniikkaa ensimmäistä kertaa hevosten keuhkohuuhteen solujen tutkimukseen. Menetelmällä saadaan tarkkoja tietoja hevosten hengitysteiden tilasta.

Tulehdusvasteessa eroja eri kuivikemateriaalijaksojen jälkeen

Pöly- ja ammoniakkimittausten perusteella tallin ilmanlaatu pysyi hyvänä ja hevoset terveinä kaikilla testatuilla kuivikkeilla koko tutkimusjakson ajan. Hevosten keuhkojen tulehdusvasteessa ilmeni kuitenkin eroja. Erityisesti eroja näkyi tulehdukseen liittyvissä rasva-aineissa eli lipideissä.

KUTTERI VERRATTUNA MUOVIIN PAKATTUUN TURPEESEEN
Hengitystiheydessä tai trakealiman määrässä ei havaittu eroja, mutta turve aiheutti vähemmän tulehdusreaktiota hevosten hengitysteissä kuin kutteri.

PUUPELLETTI VERRATTUNA MUOVIIN PAKATTUUN TURPEESEEN
Tulehdusreaktiossa ei todettu eroa. Hengitystiheys oli matalampi puupellettijakson jälkeen verrattuna muoviin pakatun turpeen käytön jälkeen.

OLKIPELLETTI VERRATTUNA MUOVIIN PAKATTUUN TURPEESEEN
Olkipellettijakson jälkeen trakealiman määrä oli suurempi, tulehdusreaktio voimakkaampi sekä hengitystiheys korkeampi kuin muoviin pakatun turpeen käytön jälkeen.

AUMATURVE VERRATTUNA MUOVIIN PAKATTUUN TURPEESEEN
Aumaturvejakson jälkeen tulehdusreaktio oli voimakkaampi kuin muoviin pakatun turpeen käytön jälkeen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että muoviin pakattu, hevosen kuivikkeeksi valmistettu turve osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi, kun sitä verrattiin kutteriin, olkipellettiin ja niin sanottuun avolavaturpeeseen. Puupelletin ja muoviin pakatun turpeen välillä ei todettu eroja. 

Tutkimus on luettavissa englannin kielellä Heldassa (linkki).

https://helda.helsinki.fi/items/6e86d864-273a-428a-a083-43cf9a903888